Ykköstyyppi ja alkoholi

Hyvää Uutta Vuotta 2020, joka koittaa 6h 45 min päästä!

Kuvan olen onkinut Internetistä kuvahaulla. Ei ole siis omani.(Ideakeittio.fi) Hienolta silti näyttää!

Uutena Vuotena, varsinkin me suomalaiset, olemme tottuneet juhlimaan oikein kunnolla. Joillekin se juhliminen pitää sisällään myös alkoholin nauttimista, enemmän, tai vähemmän. Ykköstyypin diabeetikolle alkoholia ei terveydenhuollossa suositella runsain määrin käytettäväksi. Miksi?

Terveen ihmisen haima tuottaa insuliinia juuri sen verran, kuin ihminen kulloinkin tarvitsee. Ykköstyypin diabeetikko pistää tietyn määrän pitkävaikutteista insuliinia esimerkiksi aamuin illoin (esimerkiksi Levemirillä näin, muilla valmisteilla voi olla eri annosteluaikoja). Söi tai ei. Terveen ihmisen haima tuottaa jatkuvasti perusinsuliiniksi kutsuttua insuliinia, joka kattaa elimistön tarpeen sinä aikana, kun ihminen ei syö. Pitkävaikutteinen insuliini on diabeetikolle tämä perusinsuliini.

Kun diabeetikko sitten pistää itselleen sopivaksi todetun annoksen, (pistoshoitoinen) sitä ei saa elimistöstä pois, vaikka söisikin tilapäisesti vähemmän, kuten esimerkiksi usein juhliessa ateriointi voi unohtua. Annos on usein hankala määrittää sille tasolle, että verensokeri pysyisi tismalleen tasaisena, vaikka ei söisikään. Tästä syystä pitkävaikutteinenkin insuliini usein laskee ykköstyypin diabeetikon verensokereita, vaikka tarkoitus onkin eri. (Pumppuhoitolaisilla tämä homma meneekin sitten hieman eri tavoin, riippuen, minkälainen pumppu on käytössä. Jotkut pumput pysäyttävät insuliininsyötön automaattisesti sensorin lukeman perusteella, mikäli verensokeri laskee liian nopealla vauhdilla/liian alas. Tähän ei voi kuitenkaan täysin luottaa, koska sensorin mittaama kudosverensokeri tulee yleensä jäljessä veren sokeripitoisuuteen nähden. Pumpuista ja niiden käyttäytymisestä tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan oman postauksen.)

Toki alkoholipitoiset juomat usein sisältävät runsaastikin sokeria (siiderit, liköörit, lonkerot, juomasekoitukset esimerkiksi) ja nämä kattavat osan pitkävaikutteisen insuliinin vaatimasta energiasta.

Selvennykseksi vielä, pitkävaikutteisen insuliinin tarkoitus on kattaa perusinsuliinin tarve ykköstyypin diabeetikon elimistössä. Eli se tarve, minkä elimistö tarvitsee, vaikka paastoaisi koko päivän. Pistettävällä insuliinilla tämä tarve on usein hankala määrittää jokaiselle päivälle sopivaksi, koska elimistö toimii eri päivinä eri tavoin ja aktiviteettikin voi olla eri. Lisäksi muuttujia on paljon, jotka määrittävät, mikä annos sopii mihinkin tilanteeseen. (Tästä kirjoitan joskus oman postauksen) Periaatteessa siis pitkävaikutteiselle ei pitäisi tarvita syödä/juoda mitään mikä sisältää energiaa/hiilihydraatteja, ja verensokeri pysyy tasaisena. Aina näin kuitenkaan ei ole, siksi ylläkin kerroin, että joissain tapauksissa pitkävaikutteisen insuliinin pistäminenkin vaatii päivän mittaan syömistä/juomista.

Maksassa sijaitsee elimistön sokerivarasto. Mikäli verensokeri laskee yllättäen, haiman alfasolut erittävät glukagoniksi kutsuttua hormonia, joka on insuliinin vastavaikuttajahormoni. Tämä hormoni sysää maksassa olevan sokerivarannon verenkiertoon, ja verensokeri nousee. 

Maksa ei kykene kahteen asiaan yhtäaikaa. Moni varmasti tietää, että maksa polttaa alkoholia ja alkoholi haihtuu juurikin maksan kautta. Mikäli ykköstyypin diabeetikko on juonut alkoholia ja hänen verensokeritasonsa laskee hypoglykeemiseksi (verensokeri alle 3.9mmol/l), maksa ei kykene purskauttamaan sokerivarastoja elimistöön sinä aikana, kun se polttaa juotua alkoholia. Lisäksi, koska ykköstyypin diabeetikolla haiman beetasolut, jotka tuottavat insuliinia, ovat tuhoutuneet, myöskin alfasolut ovat vaurioituneet, eikä niistä erity glukagonia tarpeeksi elimistöön jotta maksa purskauttaisi sokerivarannot liikkeelle alhaisen verensokerin aiheutuessa. Myös muita vastavaikuttajahormoneja on, kuten adrenaliini, noradrenaliini, kortisoli. Nämäkään eivät kuitenkaan humalassa pysty pelastamaan ykköstyypin diabeetikkoa matalan verensokerin uhatessa.

Juodun alkoholin energia koostuu lähinnä sokerista. Toki alkoholissa itsessäänkin on energiaa, mutta verensokeria nostava ainesosa on lähinnä sokeri. Jostain syystä, joka itselleni ei ole tämän 31 vuoden sairastamisen aikana oikein selvinnyt, alkoholi saattaa kyllä nostaa verensokeritason nopeastikin reiluihin lukemiin (jopa yli 20mmol/l) mutta se myös jossain vaiheessa iltaa/yötä rysähtää vauhdilla alas. Humalassa olotila menee lähinnä humalatilan sietämiseen, tutinat ja vapinat ja sammaltamiset (jotka ovat usein myös oireita alhaisesta verensokerista) voi laittaa herkästi juodun alkoholin piikkiin. Humalassa ei usein tunnista oireita alhaisesta verensokerista johtuen, ja tästä syystä, voi koitua tajuttomuus. Mikäli olet yksin tilanteessa, tai muiden alkoholia reippaammin nauttineiden kanssa, apu ei välttämättä tule tarpeeksi ajoissa paikalle. Saati, mikäli satut sammumaan tai menettämään tajun ulkona pakkasessa...tilanne on herkästi hengenvaarallinen.

Tästä syystä terveydenhuolto ei suosittele ykköstyypin diabeetikolle reipasta juhlimista alkoholin kanssa. Ketään ei toki ehdottomasti kielletä, mutta tämä on suositus. Mutta jos mieli tekee joskus ottaa vielä se yksi lasillinen, ei kannata kokea siitä huonoa omatuntoa ja liikaa pelätä. Kannattaa kuitenkin kotiin kiertää "snägärin", eli grillikioskin, kautta. Rasvainen, runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ateria juhlimisen pääteeksi monesti "pelastaa" tilanteen. Tiedän ykköstyypin diabeetikoita, jotka eivät ota ateriainsuliinia snägäriruoan päälle laisinkaan juhlinnan jälkeen, ja silti, tästä huolimatta, verensokeri on aamulla/aamupäivällä/iltapäivällä herätessä suhteellisen normaali. Ja vaikka olisikin hieman tai reippaamminkin koholla, on se kuitenkin suotavampi tilanne, kuin se, että humaltuneena menettäisi tajuntansa liian alhaisen verensokerin vuoksi. Lisäksi, aina parempi, mikäli et juhli yksin, vaan seurassasi on aina joku, joka tietää, kuinka reagoida, mikäli se verensokeri laskisi etkä itse pystyisi sitä hoitamaan.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Tehdään ensi vuodesta tätäkin parempi vuosi :) 

Blogin aloitus

Olen 36-vuotias, kahden lapsen äiti. Tyypin 1 diabetes on kulkenut matkassani pian 31 vuotta. Tarkemmin, 30 vuotta, 8 kuukautta ja 22 päivää. Yllä olevat välineet ovat vain pieni osa siitä, minkä avulla hoidan sairauttani. Olen pidempään harkinnut jonkin sortin blogin aloittamista. Aikoinaan minulla oli blogi, joka keskittyi vähän milloin mihinkin aiheisiin.

Diabetes on osa elämääni, ja kokemukseni on opettanut, että ulkopuoliset ihmiset tietävät tästä sairaudesta kovin vähän. Blogini tuskin tähän asiaan suurta muutosta tuo, media yleistää diabeteksen sislätmään melkeinpä kaikki muodot (tyypin 1, tyypin 2, raskaustyypin diabetes, MODY, LADA...mitä näitä kaikkia on)ja eri tyypit sekoitetaan kovin usein. Yritän silti jotain avata tästä sairaudesta, lyhyesti.

Blogini tekstit kuvastavat pääosin sitä, kuinka yleensä taudin eri asiat toimivat ja kuinka taudin kanssa toimitaan yleensä. Ykköstyypin diabetes on kuitenkin erittäin monimuotoinen sairaus. Kuten ei ole kahta samanlaista ihmistä, ei ole myöskään kahta samoin käyttäytyvää ykköstyypin diabetesta. Löytyy siis varmasti henkilöitä, joiden ykköstyypin diabetes ei käyttäydy kuvailemallani tavalla.

TYYPIN 1 DIABETES

Tyypin 1 diabetes on lähes aina, autoimmuunisairaus. Elimistössä on elin, haima, joka tuottaa insuliinia. Tyypin 1 diabeetikolla tämä elin, syystä tai toisesta, vaurioituu niin, että haimassa sijaitsevat insuliinia tuottavat solut vaurioituvat ja tuhoutuvat. Tyypin 1 diabeetikko on lopun ikänsä riippuvainen ulkopuolelta tulevasta insuliinista, joka voidaan annostella joko pistoksin, tai insuliinipumpulla. Nykyisin tyypin 1 diabeetikoille on myös alettu määräämään tyypin 2 diabetekseen käytettäviä tabletteja insuliinin lisäksi, koska on huomattu, että monella nämä auttavat muunmuassa insuliiniresistenssiin, eli siihen, että insuliini ei tehoa tarpeeksi hyvin. Vaikka blogini käsitteleekin käytännössä vain tyypin 1 diabeetikkona elämistä, haluan avata tässä myös lyhyesti, mitä nämä muut diabetes-nimen alla kulkevat sairaudet ovat.

TYYPIN 2 DIABETES

Tyypin 2 diabetes, joskus sitä kutsutaan myös nimellä metabolinen oireyhtymä, on elimistön metabolinen sairaus, jossa elimistö ei joko tuota tarpeeksi insuliinia tai ei pysty sitä hyödyntämään. Usein tähän johtaa vääränlaiset elintavat, kuten vääränlainen ruokavalio, ylipaino sekä vähäinen liikkuminen. On kuitenkin myös tyypin 2 diabeetikkoja, jotka ovat hoikkia, joten tämä ei kaikkiin täysin päde. Tyypin 2 diabetes on myös vahvemmin perinnöllinen kuin tyypin 1 diabetes, jossa käytännössä taipumus sairauteen periytyy, eikä niinkään itse sairaus. Tyypin 2 diabeteksen hoito on ensisijaisesti elintapojen muutos, ruokavalio. Mikäli tämä ei toimi, voidaan käyttää apuna tablettimuotoisia lääkkeitä, joita on markkinoilla käytössä useita erilaisia ja eri tarpeisiin sopivia. Hankalimmissa tapauksissa voidaan käyttää myös pistettävää insuliinia.

MODY-DIABETES

 Mody diabetes on harvinainen diabeteksen muoto. Tämä diabetesmuoto on syntyisin geenivirheestä ja periytyy vallitsevasti. Tämä tyyppi muistuttaa tyypin 2 diabetesta, ja puhkeaa yleensä nuorena, sekä normaalipainoisille ihmisille. (Harvinaiskeskus Norio)

LADA-DIABETES

LADA-diabetes on tyypin 2 diabetesta muistuttava sairaus, mutta se kehittyy nopeammin täysin insuliininpuutteiseksi diabetekseksi, eli tältä osin tyypin 1 diabetekseksi.

RASKAUSAJAN DIABETES:

Raskausajan diabetes on tila, joka puhkeaa raskauden aikana. Tyypin 1 tai 2 diabeetikot eivät luonnollisesti voi sairastua tähän tyyppiin enää, koska heillä jo on olemassa oleva diabetes. Joskus olen kuullut joidenkin terveydenhoitajien ehdottavan raskaana olevalle tyypin 1 diabeetikolle sokerirasitustestiin menoa...tällähän vain saataisiin se tosiasia tietoon, että kyllä, ne sokerit nousevat litkun juomisen jälkeen. :D Raskausajan diabeetikot sairastuvat raskauden aikana. Sokerirasitustestillä, joka tehdään tiettyjen kriteereiden mukaisesti raskaana oleville naisille, seulotaan tätä sairautta. Testissä juodaan sokeripitoista litkua ja verensokeria mitataan laboratoriotestillä ennen litkun juontia sekä 1 ja 2 tunnin kuluttua. Mikäli yksi tai useampi arvo ylittävät määrätyt rajat, diagnoosi on raskausajan diabetes. Tämän hoidosta kirjoitan jossain vaiheessa erillisen postauksen. 

Saattaa olla myös muita tyyppejä tästä taudista, mutta tässä avasin nyt lyhyesti näitä yleisimpiä. 

Itse sairastuin 5-vuotiaana, 06.04.1989. Olin pieni, enkä juuri ymmärtänyt asiasta toki tuon taivaallista. Sen aikainen hoito oli sitä, että aterioihin puututtiin; sokeri oli ehdoton no-no, sairaalassa, kun vierustoverini sai jäätelöä välipalaksi, minulle tuotiin hapankorppu kurkkuviipaleilla. Hiilihydraatit olivat tarkkaan määritellyt, ruoka punnittiin ja insuliini annosteltiin sen perusteella, mitä söi. Tämä toki on yhteistä nykyäänkin, insuliini otetaan syödyn aterian perusteella.

Hoitoni aloitettiin monipistoshoidolla. Oli Protaphane- pitkävaikutteinen insuliini, sekä Actrapid- lyhytvaikutteinen insuliini, jota pistettiin kahdesti vuorokaudessa, ennen aterioita. Tämä hoitomuoto aiheutti runsaasti liian matalia verensokereita, ja niiden seurauksena sitten myös korkeita. Diabeetikkojen termein, vuoristorataa. Elimistö pyrkii aina korjaamaan itse liian matalat verensokerit purskauttamalla vastavaikuttajahormoneja liikkeelle. Tämä sitten taas aiheuttaa sen, että matalat sokerit nousevat, syötyjen lisähiilihydraattien, mutta myös vastavaikuttajien, ansiosta liian korkealle. Sitten pistetään lisää insuliinia joka tuo sokerit matalalle...vuoristorata on valmis. 

Teiniksi kasvaessani insuliineja muutettiin. Actrapid vaihtui Humalogiin, joka tuli markkinoille joskus -90 luvun paremmalla puolella. Se oli insuliini, jota kutsuttiin "raketti-insuliiniksi" koska vaikutus alkaa tällä insuliinilla n.5-10 minuutin kuluttua pistoksesta. Tässäkin on yksilöllisiä vaihteluita, tiedän diabeetikkoja, joilla vaikutus alkaa kunnolla vasta 30 min tämän insuliinin ottamisen jälkeen. Myöhemmin myös Protaphane vaihtui uusimpiin insuliineihin: Lantus, Levemir...sittemmin kyllästyin piikkeihin ja pitkän harkinnan jälkeen halusin kokeilla insuliinipumppua. Laitetta, joka syöttää lyhytvaikutteista insuliinia tietyin väliajoin, jatkuvasti, elimistööni kanyylin ja letkun kautta. Pumppuun on ohjelmoitu eri tunneille eri annokset, jota pumppu sitten syöttää. Enää en piikeille lähtisi, sen verran paljon pumppu mullisti tasapainoni ja elämäni.

Minulla on kaksi lasta. Heitä odottaessani hoito toki mutkistui, koska raskaana ollessa resistenssi nousee ja insuliinia tarvitaan enemmän. Sitten taas synnytyksen jälkeen, insuliinin tarve romahtaa synnytystä edeltävälle tasolle välittömästi synnytyksen jälkeen, jopa alemmas. Imettäminen sotkee kuviota lisää.

Tästä päästäänkin lempi aiheeseeni, siihen, että diabetes 1 on taistelua päivittäin eri muuttujien kanssa. Hormonit, kellon aika, mielentila, sukkien väri, kuun asento, se, oletko nukkunut tarpeeksi vai et...ja sitten kun kuvittelet osaavasi hoitaa joka ikisen muuttujan, paletti kääntyy ympäri etkä tiedäkään enää mistään mitään. Helppoa, eikö? :D 

Nykyään minulla on käytössä teknologian uusin insuliinipumppu, Medtronicin 670g insuliinipumppu, joka ihoon kiinnitetyn sensorin avulla tunnistaa verensokerini ja syöttää insuliinia microbolusten avulla sen mukaan, mitä verensokeri milloinkin on. Aterioille bolukset pitää edelleen itse ottaa, mutta niiden välissä pumppu hoitaa hommansa.

Ammatiltani olen sairaanhoitaja/kätilö. Valmistuin sairaanhoitajaksi 2006, kätilöksi 2012. Välissä olen suorittanut paritkin erikoistumisopinnot, viimeisimpänä halusin päivittää tietojani muistakin diabetestyypeistä kuin tästä omastani, ja suoritin Diabeteshoitajan erikoistumisopinnot. Vakituista toimea minulla ei vielä ole, haaveenani onkin yhdistää ammattitaitoni jonka olen koulusta ja työkokemuksella saanut, sekä omakohtainen kokemukseni diabeteksesta. Aikoinaan Helsingissä minulla oli maailman mahtavin diabeteskätilö, jonka vastaanotolla kävin säännöllisissä kontrolleissa. Jo silloin mielessäni kävi, että hänen kaltainen kätilö haluaisin joskus olla. Tulevaisuus näyttää, toteutuuko unelmani, vai minne tie vie.

Näistä kaikista, sekä vähän muustakin, tulen jatkossa bloggailemaan. Tässä nyt oli vain pintaraapaisu hommaan :) Jos mielessäsi on jotain aiheita, joista haluaisit tämän sairauden puitteissa kuulla/lukea, laita kommenttia. En lupaa postauksia päivittäin, mutta arjen lomassa, kun kirjoitusinto iskee, niin lupaan kirjoitella.